Saunaseura Vastaisku – Vastaan paneminen kielletty

1.3.2025 Otepää, Viro

“Vi ska bada bastu, bastu… 🎶🎶”

Neljän hengen tiimimme: Aki, Arttu, Kimmo ja Cotterell (tunnetaan myös nimellä “Coach”), päätti ottaa osaa Euroopan Saunamaraton 2025 -kisaan Otepäässä, Virossa. Matka kohti hikoilun luvattua tapahtumaa taitettiin Kimmon uskollisella Volkswagen Kleinbussilla, joka tottelee nimeä “Enska”. Enska on mitä ilmeisemmin nähnyt enemmän saunoja kuin keskiverto auto, joten se oli täydellinen kulkupeli tälle reissulle.

Matka kohti Otepään kuumia koitoksia alkoi perjantaina 28.2. iltapäivällä, kun Kimmo, kuin saunanlämmittäjä konsanaan, ampaisi liikkeelle Kirkkonummelta. Hän poimi muut jo ennakkoon höyryävät tiimiläiset kyytiin, ja yhdessä suuntasimme kohti satamaa. Lautta Tallinnaan oli kuin esilämmitys itse maratonille. Tunnelma oli kuin vastavihtojen kastelu ennen juhannussaunaa: raikas, iloinen ja odottava. Kukapa nyt ei nauttisi kunnon saunakiertueesta ja hyvästä seurasta, jossa juttuja kerrotaan löylyn lyödessä kasvoille tai kunnellen vanhan auton mottorin murinaa?

Lyhyen laivaretken jälkeen olimmekin taas Enskan kyydissä, ja matka sujui kohti Otepäätä – eli siis suunnilleen 200 kilometriä sellaisella vauhdilla, että vanha WV Kleinbus tuntui välillä enemmän höyryävältä kylmältä saunalta kuin autolta. Pimeä ja liukas sää vain lisäsi fiilistä, ja Kimmo oli niin keskittynyt rattiin, että hänellä oli otsalla hikeä enemmän kuin saunassa kiukaalla. Matkan välipysähdykset olivat kuin saunataukoja: välillä piti käydä “pihistelemässä” (eli vessassa), välillä tankilla täyttämässä bensaa (eli lisää klapia pesään), ja välillä puhdistamassa laseja (eli pyyhkimässä höyryävät ikkunat). Enskan kanssa matkustaminen oli kuin yhteinen saunailta – hieman höyryävää, välillä hauskaa ja välillä vähän tiukkaa, mutta lopulta aina unohtumaton kokemus!

Olimme perillä Otepäässä noin klo 23, ja Hotell Karupesasta löytyi heti “kotoisa” fiilis. Asetuimme sisään, ja koska saunamaraton oli vasta aamulla, päätimme virkistää itsemme muutamalla virvokkeella ja sitten oli aika levätä. Aamu alkoi herkullisella aamiaisella, jossa oli tarjolla mitä saunamaratoonari tarvitsee: leipää, puuroa, leikkeleet, mehua ja kahvia, joka sai veren kiertämään nopeammin kuin Enskan moottori alamäessä. Seuraavaksi suuntasimme ruokakauppaan, josta hankimme veden ja pientä naposteltavaa – koska ilman välipalaa ei saunomisessakaan pärjää niin pitkään. Sitten oli aika ilmoittautua maratoniin. Hotellilla vaihdoimme maratoonaripuvut päälle: herrasmies-morphsuitit olivat tyylikkäät. Saunatakki päälle, ja olimme valmiit nostamaan lämpötiloja. Enska oli myös saanut viimeistelyt: Vastaiskun logo ja iskulause “Don’t sweat, we may be slow but still ahead of you!” kertoivat kaikille, että meillä ei ollut varsinainen kiire – saunomisessa tärkeintä on nauttia matkasta, ei päästä maaliin ensimmäisenä.

Ensimmäiset tiimit aloittivat klo ~11 ja meidän tiimimme lähtöaika oli klo 12:20. Aloituksesta suuntasimme suoraan lähtöalueen kolmeen saunaan, joista yhden kupeessa poreallas kupli kuin saunakiveen osuneen veden iloinen nauru. Ensimmäisessä saunassa, kuin saunamaailman MacGyverit, opimme että kahvia voi jauhaa myös sukalla ja vasaralla – kunhan löylyt ei vie kaikkia ideoita! Ensimmäisen saunan löylyt, ne olivat kuin pikkuisen liian innokkaan saunavastuksen piiskauksia: kirpsakoita ja virkistäviä, mutta erittäin tulisia morphsuitin läpi. Rastinpitäjä, selvästi paikallisen punk-skenen virallinen löylyttäjä, lahjoitti meille paikallisen punk-artistin CD:n, kuin muiston siitä, kuinka kuuma voi olla. Toisessa saunassa, kuin aromisaunan spa-osastolla, saimme nauttia tuoksuista, jotka saivat jopa morphsuitin haisemaan vähemmän muovilta. Löylymestari, viuhka kädessään kuin saunavastuksen taikuri, vastasi löylyistä ja ilmankierrosta, kuin saunan oma DJ. Kolmannessa saunassa, kuin perinteisen suomalaisen saunan aikakapselissa, kohtasimme Peppi Pitkätossu -joukkueen, jonka letitkin olivat selvästi saunassa kovilla. Kävimme myös pikaisesti dippaamassa porealtaassa. Jo näiden kolmen ensimmäisen saunan jälkeen morphsuit, meidän tiimin saunamaratonin virallinen muovipuku, alkoi osoittaa heikkoutensa. Kuivana se poltti ihoa kuin liian kuuma lauteiden lauta, ja märkänä se palellutti kuin avanto.

Kun lähtöalueen saunat oli kierretty (ja lämpöä ja kosteutta nostettu niin, että Enskakin tuntui kateelliselta), lähdimme kohti neljättä saunaa. Tämä pysäkki oli kuin jännittävä seikkailu: pallotelttasauna ja “lämmin” palju odottivat meitä. Valitettavasti sauna oli kylmempi kuin lumiukon kättely, ja palju – no, sanotaan nyt vaikka, että se oli lämmin ehkä jäätelön kannalta. 😅 Saunassa tapasimme tiimin, joka oli pukeutunut lähi-idän pukuihin – he näyttivät siltä kuin olisivat tulleet suoraan aavikon kuumuudesta saunomaan. Heidän pyynnöstään päätimme piristää tunnelmaa ja heitimme löylyä oluella. Sauna-aromit olivat kuin leipomossa: tuoksui hieman leivältä ja hauskalta seikkailulta. Valitettavasti tämä sauna oli muuten tapahtuman “kylmin” pysäkki – mutta ainakin nauru lämmitti! Jatkoimme matkaa Enskan kyydissä, ja vaikka tämä sauna ei ollut mikään huippukokemus, se oli yksi niistä hetkistä, jotka tekevät reissusta unohtumattoman.

Viidentenä saunana oli Otepään keskustassa sijaitseva rakennus, joka oli kuin jännittävä kartano, jonka kellarista löytyi pieni kahvila/ajanviettopaikka, ja saunaosasto oli piilotettu wc-kylttien taakse kuin salainen saunaklubi. Saunasta löytyi Harvian kiuas – eli siis “saunan Ferrari” – mutta valitettavasti löylykiulu ja -kauha olivat kadonneet kuin höyry ilmaan. Tästä johtuen löylyt olivat hieman kuivia. Ihmettelimme asiaa muiden tiimien kanssa, ja yhteinen päätelmä oli, että tämä oli saunaversion “tee itse -pakkaus”. Tältä rastilta löytyi kuitenkin sisävessa. Mutta – ja tässä tuli iso MUTTA – morphsuitin kanssa vessassa käynti oli kuin koe, jossa jokainen meistä oli yhtä aikaa sekä osallistuja että tuomari. Ilman tiimikaverin apua riisuutumiseen ja pukemiseen homma oli hieman hankalaa, ja joku olisi voinut helposti luulla, että olimme joutuneet saunan jälkeen solmuun. Mutta hei, tämä oli vain osa seikkailua – ja ainakin saimme uuden arvostuksen morphsuitin suunnittelijoita kohtaan, jotka eivät selvästikään ajatelleet tällaista tilannetta. Jatkoimme matkaa Enskan kyydissä, ja vaikka löylyt olivat kuivat, meidän tunnelmamme oli sopivan kostealla mallilla.

Kuudes sauna sijaitsi jo hieman kauempana. Kävimme saunabussissa, johon jonnotaessa tapasimme sveitsiläisen joukkueen, ja käyttämämme Kleinbuss eli Enska päätyi rastin yleisen ihailun kohteeksi. Annoimme tällä rastilla myös haastattelun lähtiessämme median edustajalle. Haastattelu löytyy täältä: https://reporter.kanal2.ee/8202308/euroopa-saunamaraton-otepaal-avab-ka-koige-kinnisema-eestlase Opimme saunassa, että Sveitsissä järjestetään myös saunamaraton, mutta siellä välimatkat kävellään.

Seitsemäs rasti oli paikallisen maatalon pihalla, ja se oli kuin suoraan saunajuhlien Virolaisesta unelmasta. Pihalla odotti sauna ja siellä oli myös mahdollisuus nauttia vastagrillattua saunamakkaraa, eli sitä klassista yhdistelmää, joka saa jokaisen suomalaisen sydämen sykkimään nopeammin. Pihalla oli myös palju. Löylyn jälkeen tunnelma oli niin mukava, että jopa muut tiimit vaikuttivat unohtaneen kilpailuhengen ja vain nauttineen hetkestä. Mitä tulee meidän tiimiin morphsuitteihin pukeutuneita saunojia, jotka istuivat paljussa kuin jokin outo, mutta hauska saunajuhlien superryhmä. Sauna, makkara, palju ja hyvä seura: mikä muu voisi olla täydellisempää?

Kahdeksas sauna sijaitsi Virolaisen Tanker-panimon taproomin pihalla. Taproomin omistaja oli niin ystävällinen ja vieraanvarainen, että hän tarjosi meille sauna-lageria ennen saunomista – ja voi pojat, se maistui siinä hetkessä erinomaiselta ja sopi saunaan kuin vesi kiukaalle. Saunassa opimme myös, että Viron kielellä “löyly” tarkoittaa “leiliä”. Löylyjen jälkeen kävimme taproomissa, jossa jääkaapista löytyi panimon omaa IPA-olutta. Aioimme ostaa pari tölkkiä, mutta omistaja tarjosi ne meille ilmaiseksi – ja iloisina jatkoimme matkaa. Kiitos Keeni Punker ja Viro! 🍻❤️

Yhdeksäs sauna oli pieni keidas, jossa oli panostettu tunnelmaan ja fiilikseen. Saapuessamme paikalle meidät toivotettiin tervetulleeksi uimavahtitornista, ja pihalla odotti rantasaunarakennus, jonka pihalla tarjottiin pientä välipalaa ja vettä. Sisällä mökissä soi Baywatchin tunnuskappale “I’ll be ready”, ja tunnelma oli odottava – kuin jännitys ennen suurta saunashow’ta. Sauna oli nopea, mutta löylyt olivat erinomaiset. Avantoakin olisi tarjottu, mutta tässä vaiheessa kylmyys oli jo niin pureva, että kukaan tiimistämme ei halunnut kokeilla onneaan.

Kymmenes rasti oli palju, joka sijaitsi keskellä peltoa. Vietimme siellä hetken nauttien lämpimästä kylvystä ja kanssakylpijöiden seurasta. Paljussa oli kylpijöitä Virosta, Norjasta ja Saksasta. Vaikka tämä ei ollut sauna, lämpö tuli tarpeeseen, sillä kylmyys alkoi jo päästä luihin.

Yhdestoista rasti oli enemmänkin nuotiotupa kuin sauna, mutta erittäin mukava paikka lämmitellä. Tapasimme siellä norjalaisia, ja monella vaikutti olevan maratoni jo päätöksessä. Keskustelua olisi voinut jatkaa pidempään, mutta piti kiiruhtaa viimeiselle rastille.

Kahdestoista ja viimeinen rasti oli takaisin Otepäässä. Kyseessä oli perässä vedettävä traileri, jossa oli palju. Nautimme viimeiset löylyt ja kylvyt, ja päätimme, että olimme kiertäneet tarpeeksi saunoja – nyt oli kiire maaliin, keitolle ja hotellimme saunavuorolle.

Kun pääsimme hotellille noin kuuden aikoihin, koko keho tuntui jääkylmältä. Onneksi olimme varanneet tunnin saunavuoron, jotta pääsimme lämmittelemään ja peseytymään saunamaratonin jälkeen. Kun ruumiinlämpö oli palautunut normaaliksi, laitoimme vaatteet päälle ja suuntasimme saunamaratonin jatkoille – tanssimme ja nautimme loppuillan täysin rinnoin.

Aamulla heräsimme aamupalalle, jonka jälkeen kävimme vielä hotellimme saunaosastolla. Sauna oli erinomainen: hyvä ilmakierto, täydelliset löylyt ja bluetooth-äänentoisto. Siivosimme Enskan, pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti Tallinnaa, josta laiva vei meidät takaisin Helsinkiin.

Matka oli täynnä höyryä, naurua ja unohtumattomia kokemuksia – ja vaikka Enska oli hidas, se oli aina edellä muita tunnelmaltaan. Kaikkiaan siis kiersimme 12 rastia, ja loppusijoituksemme oli xxx, tapahtuman virallisia tuloksia odotellessa.